Opetusrakennus 3

Arviointikohde on opetusrakennusten luokkaan kuuluva puurunkoinen rakennus. Lämmitetty nettoala energiatodistuksen mukaan on 1437 m2. Kohteen lämmitysjärjestelmänä on kaukolämpö ja rakennuksen energiatehokkuusluokka on B.

Kohteen elinkaaren aikainen hiilijalanjälki on noin 17,99 kgCO₂e/m²_netto/a.

Kohteen hiilijalanjäljen laskenta ja referenssirakennukseen vertailu on tehty menetelmällä, joka on esitelty KOHISTEN-hankkeen kotisivuilla sekä tekstimuodossa että videona. Alla on linkit näihin materiaaleihin sekä videoon, jossa avataan hiilijalanjäljen arviointiin liittyvät keskeisimmät käsitteet:

Rakennuksen elinkaaren aikaisen hiilijalanjäljen laskennan ja referenssirakennukseen vertailun -esittely

Rakennuksen elinkaaren aikaisen hiilijalanjäljen arviointi -opasvideo

Vähähiilisen rakentamisen keskeisiä käsitteitä -opasvideo

Kuvassa on arviointikohteen hiilijalanjälkilaskennan tuloksista eritelty talo 2000-nimikkeistön perusteella pois perustuksiin ja tonttiin kuuluvat rakennusosat. Kun perustusten ja tontin vaikutusta ei huomioida, on

arviointikohteen vertailussa käytettävä kokonaishiilijalanjälkiarvo 14,3 kgCO₂e/ m²_netto/a,

Opetusrakennusten referenssihiilijalanjälki on 15,1 kgCO₂e/m²_netto/a.

Arviointikohteen ennen rakennuksen varsinaista käyttövaihetta syntyvä hiilijalanjälki on hieman referenssikohdetta  pienempi.

Vaikka arviointikohteen pääasiallinen runkomateriaali on puu ja referenssirakennuksen pääasiallinen runkomateriaali on betoni on rakennuksen rakentamisvaiheen päästöt lähes yhtä suuret. Erot tuloksissa voi johtua muun muassa arviointityökalujen taustalla käytettyjen päästötietokantojen eroavaisuuksista. Lisäksi materiaalien määrien laskennassa käytettyjen tiheyden arvojen erot voivat vaikuttaa hieman päästöjen määrään ja näin ollen lisätä hieman eroa referenssikohteen ja arviointikohteen välillä.

Bionova on ympäristöministeriön toimeksiantona laatinut rakennuksen elinkaaren aikaisen hiilijalanjäljen raja-arvon valmistelun tueksi raportin. Raporttia varten on kerätty tiedot lähes 500 suomalaisen rakennushankkeen hiilijalanjäljestä ennen käyttöä. Näistä opetusrakennusten ryhmään kuuluvia oli 100 kpl. Tietojen pohjalta on luotu referenssirakennus, joka toimii vertailukohteena arviointikohteelle. Referenssirakennuksen pääasiallinen runkomateriaali on betoni ja päälämmitysjärjestelmänä on kaukolämpö.

Arviointikohteen käytön aikainen hiilijalanjälki on vain hieman referenssirakennusta pienempi.

Ostoenergiankulutuksen osuus laskentakohteen käytönaikaisesta hiilijalanjäljestä on 7,83 kgCO2e/m2netto/a, joka 0,89 yksikköä suurempi kuin referenssirakennuksessa. Arviointikohteen ja lämmitysjärjestelmänä on kaukolämpö, jota käytetään myös referenssikohteessa oletuslämmitysjärjestelmänä.

Arviointikohteen ostoenergiankulutuksen päästöt saattavat olla referenssirakennusta suuremmat osittain sen vuoksi, että energiaselvityksessä, energiankulutuksen nettotarpeen taulukkoarvona lämpimän veden valmistuksen osalta, on käytetty arvoa, jota normaalisti käytettäisiin asuinrakennusten käyttötarkoitusluokassa, tämä nostaa selvästi veden lämmityksen osuutta ostoenergiankulutuksen määrässä.

Osien vaihtojen aiheuttaman hiilijalanjälkien 1,06 yksikön ero laskentakohteen ja referenssikohteen välillä vaikuttaa käytön aikaisten kokonaispäästöjen eroon,

kun vertaillaan arviointikohteen ja referenssirakennuksen käytön aikaista hiilijalanjälkeä. Referenssirakennuksen hiilijalanjäljen arvioinnissa on huomioitu osien vaihdot laajemmin kuin laskentakohteen arvioinnissa käytetty arviointityökalu ne oletuksena huomioi. Vaikka kohteessa on aurinkosähköjärjestelmä, sen vaikutus osien vaihtoon on vähäinen. Kohteen aurinkosähköjärjestelmän uusiminen nostaa osien vaihtojen arvoa vain hieman alle 0,2 yksikköä. Joten osien vaihtojen oletusten erot on todennäköisimmin suurin syy rakennuksen käytön aikana syntyvän hiilijalanjäljen eroon arviointikohteen ja referenssirakennuksen välillä.

Kuvassa on määritelty tarkemmin arviointikohteen ja referenssikohteen käytön aikaisia arvoja.

Arviointikohteen elinkaaren aikana suurimman hiilijalanjäljen aiheuttaa rakennuksen rakentaminen.

Kuvassa on esitetty arviointikohteen hiilijalanjäljen ja -kädenjäljen jakautuminen eri elinkaaren vaiheiden kesken.

Rakennusvaiheen hiilijalanjälki on noin 50 % rakennuksen kokonaishiilijalanjäljestä. Rakennuksen käytön aikanainen hiilijalanjälki on puolestaan noin 47 % rakennuksen kokonaishiilijalanjäljestä. Arviointikohteen hiilikädenjälki muodostuu pelkästään rakennusvaiheen materiaaleista.

Kuvassa on eritelty kohteen rakennusvaiheen hiilijalanjälki ja -kädenjälki.

kuvaajasta voi päätellä,että arviointikohteen kantavat rakenteet aiheuttavat suurimman hiilijalanjäljen, joka on noin 61 % rakennusvaiheen kokonaishiilijalanjäljestä.

Rakennuksen kokonaishiilikädenjälki muodostuu kantavissa ja kevyissä rakenteissa olevista puumateriaaleista.

Kuvassa on esitetty arviointikohteen hiilijalanjäljen kertyminen vuosittain. 

Kuvaaja kertoo sen, että suurin osa rakennusmateriaalien hiilijalanjäljestä syntyy ensimmäisten vuosien eli rakennuksen rakentamisen aikana, kun taas energiankäytön hiilijalanjälki kertyy kumulatiivisesti rakennuksen käytön aikana. Tarkastelujaksona laskelmassa on käytetty 50 vuotta, mikä on laskentatyökalussa oletuksena.

Kuvaajassa on rakentamisen ja materiaalien osalta pieniä nousuja myös rakennuksen käytön aikana. Tämä johtuu käytön aikana tapahtuvista osien vaihdoista. Esimerkiksi sähköasennukset ja kaapeloinnit sekä IV-järjestelmä on arviointityökalun mukaan suunniteltu vaihdettavaksi 25 vuoden kuluttua rakennuksen elinkaaren alusta lähtien. Tämä oletus näkyy pienenä nousuna 25 vuoden kohdalla.

Elinkaaren lopussa tapahtuva nousu materiaalien ja rakentamisen päästöissä aiheutuu purkuvaiheessa oletuksena syntyvistä päästöistä.